Yksinäisyyden vankki

Istuskellaan jotenkin tyhmänä ajattelemattomana sohvalla kattojen nelikyt jtn tuumaist olkkarin teevetä ja päässä vaan liikku ihmellisiä ajatuksia, taas jotenkin sellaisia että yksinäisyys riiva jätkää kuin luodit sodassa sotureita..
Aivan uskomattomana jopa keksin rnuosen


"On jotenkin hiljaista, kuoleman hiljaista
Mutta jossan ne äänet päässäni kuullu

En ajatauksia ajatteleman pysty
En itseni hallita voi

Kun tietää kuinka yksinäinen ihminen oletn vain
Vain kaiken piilossa tän elämän olen... "

Vaikka päiväni meni hyvin, mutta jotenkin on ikävä joitakin ihmisiä ihmellisen ikävä on vain niitä
Taustalla soi niin kauniin ääninen Sarah Coner, onneks on koko koelma koneella..

Tahtois vaan nähä monien vuosien jälkeen ihmisiä ketä ei oo nähny, jotkut asuu liiankin kaukana mutta rahallisesti se ei oo matkaa eikä mitn, vaan tuntuu että ei kannata häiritä ja tulla noin vaa kylää, niin kun nyt höpisen turhia..
Tampere ja Varrkaus ja Pohjanmaa ei oo ees kaukana.. Mielessä ootte rakkaimmaat <3 <3

Haluan vain jotenkin ajan muuttua että ei olis samanalaisia päiviä vaan saisi viettä ajan jonkun ihana ihmisen kanssa, käpertyä hänen lämpön halauksen ja äänen jota se kuiskaa..
Maailmassa ei  vaan ole sellaisia ihmisiä, en ole löytänyt moneen moneen perkelen vuoteen, aina ku löydän aina petyn ja tapan itteni sisältä päin..
Jääköt se sit siihen asti kuin delan ja melan taivaasen !!